Yksityisen ja julkisen rajalla – Amateurs’ Paradise ja tarve tulla nähdyksi
Miksi ihminen haluaa dokumentoida elämäänsä ja jakaa sen muiden nähtäväksi? Islantilaisdokumentti Amateurs’ Paradise tarkastelee neljän miehen kautta yksityisyyden, näkyvyyden ja minuuden etsinnän risteyskohtia digitaalisessa ajassa.
Islantilaisen Janus Bragi Jakobssonin ohjaama dokumenttielokuva Amateurs’ Paradise seuraa neljää eri-ikäistä miestä, Guðfinnuria, Sævaria, Kária ja Karl Emiliä, jotka ovat vuosien ajan kuvanneet elämäänsä ja julkaisseet kuvatun materiaalin YouTubeen. Elokuva tarkastelee intiimisti yksityisen ja julkisen rajaa sekä sitä, miksi ihmiset kokevat tarvetta asettaa itsensä muiden nähtäville.
Dokumenttielokuvan henkilöistä vanhin on noin kahdeksankymppinen Guðfinnur, jonka videoissa YouTube näyttäytyy ennen kaikkea arkistona. Hän on kuvannut perinteisiä kotivideoita jo vuosikymmenten ajan ja ladannut ne internetiin, jotta ne säilyisivät jälkipolville. Videoiden ensisijainen yleisö on perhe, vaikka materiaali onkin julkisesti saatavilla.
Juuri tällaisiin videoihin Jakobsson törmäsi vuonna 2015 asuessaan Belgiassa yhdessä puolisonsa Tinna Ottesenin kanssa, joka on myös elokuvan tuottaja. Elokuvantekijänä hänellä oli aikaa, mutta vähän sosiaalisia kontakteja. Kieli ei ollut hallussa ja koti-ikävä painoi.
”Aloin etsiä YouTubesta islantilaista materiaalia – syntymäpäiviä, häitä, hautajaisia. Sellaista, mikä toi tunteen kodista”, Jakobsson kertoo.
Guðfinnurin videoissa kamera on suunnattu ympäristöön, ei kuvaajaan itseensä. Ottesen näkee hänet vastakohtana muille dokumentin miehille.
”Guðfinnur edustaa sitä, miten elämän dokumentointia romantisoidaan. Sitten kamera käännetään ympäri ja kaikki muuttuu”, Ottesen sanoo. Hän korostaa sitä, kuinka ensimmäisissä kotivideoissa perhe on selkeä kohdeyleisö eikä itseä aseteta esille.
Muut elokuvan päähenkilöt taas kuvaavat ensisijaisesti itseään. Videoista paljastuu yksinäisyys, esiintyminen ja tarve tulla nähdyksi. YouTube toimii heille tilana, jossa oma olemassaolo voidaan todistaa katseiden kautta.
Erityisen ristiriitainen hahmo on Karl Emil eli Karli, joka esiintyy videoissaan itsevarmana ja provosoivana. Ottesen kertoo kokeneensa hänet aluksi vaikeaksi ja jopa vastenmieliseksi. Leikkausvaiheessa kuva kuitenkin muuttui.
”Kun hän alkoi luottaa Janusiin, esiin tuli pehmeämpi ja aidompi puoli. Se oli edelleen osin performatiivista, mutta myös rehellistä”, Ottesen kuvailee.
Todellisuudessa Karli oli hyvin yksinäinen ja itki usein tapaamisten jälkeen. Hän janosi kuuluisuutta ja hyväksyntää, ja vaikka hänen verkkominänsä oli kaukana todellisesta itsestä, hän koki elokuvan reiluna.
”Olisitte voineet tehdä minusta paljon pahemman”, Ottesen kertoo Karlin todenneen nähtyään elokuvan.
Luottamus on dokumentin keskeinen eettinen kysymys. Jakobsson ja Ottesen korostavat, että katsojan on voitava tuntea elokuvan henkilöitä kohdeltavan kunnioittavasti, vaikka he herättäisivät ristiriitaisia tunteita.
”Jos katsoja kokee, että dokumenttielokuvien tekijät manipuloivat ihmisiä, luottamus koko elokuvaan katoaa”, Jakobsson sanoo.
Elokuva on saanut palautetta myös siitä, että se näyttää miesten tunteita avoimesti. Osa katsojista on ollut yllättynyt nähdessään miesten itkevän tai puhuvan välittämisestä. Ottesen liittää tämän laajempaan kulttuuriseen kontekstiin, jossa kamera voi toimia suojana: sen takaa voi olla läsnä ilman varsinaista vuorovaikutusta.
Amateurs’ Paradise pohtii sitä, mitä tarkoittaa olla moderni mies ja miten minuuden etsiminen ilmenee oman elämän dokumentoinnin kautta. Ottesen muistuttaa, ettei dokumentti ole koskaan objektiivinen totuus.
”Se on aina vain yksi tarina. Leikkaamalla toisin olisi voinut tehdä täysin toisenlaisen elokuvan”, hän sanoo.
YouTube näyttäytyy elokuvassa amatöörien paratiisina. Se on paikka, jossa kuka tahansa voi julkaista sisältöä ja toivoa huomiota. Tästä dokumenttielokuva saa myös nimensä.
Elokuvassa toistuu kysymys: Mikä on elämässä tärkeintä? Jakobssonin itsensä vastaus on arkinen: ”Perhe. Lapset. Se, että arki ei ole täynnä ahdistusta siitä, selviääkö seuraavasta kuukaudesta.”
Lopulta Amateurs’ Paradise ei ole vain elokuva YouTubesta, vaan tutkielma ihmisen perustarpeesta tulla nähdyksi – ja katsojan epämukavasta asemasta tilanteessa, jossa katsominen tuntuu lähes luvattomalta.
Venla Rouhiainen
