DocPointin kolmipäiväinen Industry-tapahtuma keräsi jälleen elokuvantekijät kuulemaan huippupuheenvuoroja alan ammattilaisilta
DocPointin Industry-ohjelmassa 4.–6.2. pureuduttiin muun muassa palautteen antamisen dynamiikkaan ja päästiin seuraamaan raakaleikkausvaiheessa olevien dokumenttien palautesessioita. Dokumenttielokuvan rahoituksen nykytila ja tulevaisuuden mahdollisuudet olivat esillä Industry-päivien puheenvuoroissa.
Keskiviikkona suomalaista dokumenttielokuvaa juhlittiin Dokumenttikillan juhlaseminaarissa. Kolmenkymmenen vuoden aikana pitkäjänteisellä työllä on saavutettu monia tavoitteita ja vakiinnutettu dokumentin asema suomalaisella elokuvakentällä, josta yhtenä osoituksena on dokumenttielokuvalle omistettu festivaali, DocPoint. Perjantaina puolestaan syvennyttiin vaikuttavien elokuvajulisteiden tekoon julisteseminaarissa, joka järjestettiin yhteistyössä Suomen elokuvasäätiön kanssa. Lisäksi Industry-päiviin sisältyi paljon erilaisia verkostoitumishetkiä kahvikupin tai kuplivan äärellä.
Keskeneräisyyden ammattilaiset 4.2.
Keskiviikkona DocPointin Industry-tapahtumat Kiasma-teatterissa avasi Katri Myllyniemen puheenvuoro palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta.
Puheenvuorossaan Myllyniemi kävi läpi muun muassa haastavan palautteen ominaispiirteitä sekä tunteiden roolia prosessissa. Lopuksi palautteen antamisen dynamiikkaa työssään dramaturgina, käsikirjoittajana ja dokumentaristina tutkinut Myllyniemi antoi vinkkejä hyviin käytänteisiin ja sudenkuoppien välttämiseen.
Palautteenannossa vaarana on hukata dialogi tekijän ja palautteen antajan välillä. Tilanteen vuorovaikutteisuus kärsii, jos teoksen keskeneräisyyttä ei nähdä tai jos osapuolten välinen valta-asema estää aidon dialogin syntymisen. Toisaalta palautteen antaja kohtaa tekijän tunteiden aallokossa, jossa epävarmuudet ja pelko yhdistyvät luomisen vapauteen, kun ideasta muodostuu valmis teos.
Palautten irrottamista arvottamiseen perustuvalta hyvä-huono akselilta helpottaa etäisyyden ottaminen käsillä olevaan teokseen. Myllyniemi painotti, että palautetaidot tulisi saada isoksi osaksi elokuvantekijöiden ammattitaitoa, sillä vuorovaikutteisella ja ammattimaisella palautteella on merkittäviä positiivisia vaikutuksia tekijän mielenterveyteen ja hyvinvointiin – sekä menestykseen alalla.
Dokumenttikillan 30-vuotisjuhlaseminaari 4.2.
Keskiviikon toisena tilaisuutena järjestettiin Dokumenttikillan 30-vuotisseminaari, jonka aiheena olivat alan tulevaisuudennäkymät. Aiheesta keskustelivat ohjaaja ja tuottaja Jouko Aaltonen, AVEKin johtaja Ulla Simonen, toimittaja Harri Römpötti, ohjaaja ja tuottaja Mina Laamo sekä ohjaaja Monica Celeste. Tilaisuus alkoi osallistujien puheenvuoroilla, joiden jälkeen Dokumenttikillan hallituksen puheenjohtaja Maija Hirvonen moderoi paneelikeskustelua.
Kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana dokumentti on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa, mutta dokumenttielokuvan ja kulttuurin rahoituksen tulevaisuus nousi esiin useissa puheenvuoroissa. Instituutioihin perustuva rahoitus horjuu ja säätiöt ovat osittain pystyneet paikkaamaan tilannetta. Toimittaja Römpötti nosti esiin, ettei dokumenttielokuva voi luottaa pelkästään perinteiseen mediaan saadakseen näkyvyyttä eikä yleisösuhteen rakentamista voi jättää kulttuurijournalismin varaan.
Vaihtoehtoisia tapoja levitykseen tulisi etsiä yhteistyöstä muiden kulttuurialan toimijoiden kanssa ja etsiä dokumentin rajapintoja taiteeseen ja tieteeseen.
Suomalaisen dokumenttielokuvan vahvuuksina eurooppalaisessa kontekstissa Simonen näki dokumenttikentän monimuotoisuuden, keinojen laaja-alaisuuden ja Dokumenttikillan hyvät kansinväliset yhteydet. Hän muistutti, että kasvavat haasteet kansallisten instituutioiden riippumattomuudessa sekä rahoituksen ja sananvapauden rajoitukset sisältöihin ovat laajempi ongelma, joka koskettaa tekijöitä eri maissa. Uhkissa on kuitenkin myös mahdollisuus, ja dokumentti nähdään ohjaaja Celesten sanoin edelleen tärkeänä taiteenmuotona maailmasuhteen tarkasteluun sekä tärkeänä osana demokratiaa.
Nordic Rough Cut 5.2.
Torstain Industry-päivä käynnistyi tänä vuonna Nordic Rough Cut -ohjelmalla, jossa nähtiin kolmen raakaleikkausvaiheessa olevan pohjoismaisen dokumenttielokuvan ensimmäiset 20 minuuttia. Nähtävillä oli norjalainen Blind, ruotsalainen The Days I Will Forget ja suomalainen Unmade in Japan. Kunkin elokuvan jälkeen Mikael Opstrupin moderoima paneeli antoi palautetta läsnäoleville elokuvien tekijöille. Paneelissa keskustelemassa olivat Anne Fabini, Cecilia Lidin ja Joona Louhivuori, jotka nostivat palautteissaan pinnalle erityisesti pohdinnat sisäisen kokemuksen visualisoinnista, luovista mutta katsojien kannalta vaikeasti lähestyttävistä tarinankerronnallisista tekniikoista sekä dokumenttielokuvantekijöiden henkilökohtaisten elokuvantekomotiivien ytimiin pureutumisesta.
Dokumenttielokuvassa Blind seurataan norjalaista perheenäitiä Kariannea, joka kamppailee etenevän sokeutensa aikaansaamien tuntemustensa ja haasteiden kanssa. Panelistien kommentit elokuvasta keskittyivät muun muassa siihen, miten ja minkälaisilla tekniikoilla päähenkilöä voidaan kuvata. Toisessa elokuvassa The Days I Will Forget elokuvaohjaaja tarkastelee nuorena alkoholisoitunutta isäänsä zoomaamalla viimeisimpään päivään, kun isä retkahti taas selvyysjakson jälkeen. Panelistien palaute tästä elokuvasta keskittyi ennen kaikkea elokuvallisen selkeyden löytämiseen hybridimallisessa teoksessa. Viimeinen tapahtumassa nähty elokuva, Unmade in Japan, tarkastelee elokuvantekijän oman perhehistorian pohjalta syntynyttä suhdetta identiteettiin ja yleiseen elämänkokemukseen. Panelistit keskittyivät muun muassa palauttaessaan elokuvaohjaajan henkilökohtaisten motiiveihin elokuvan tekemisen takana.
Vaihtoehtoisia rahoitusmalleja suomalaisille dokumenttielokuville 5.2.
Torstain toisessa Industry-ohjelmanumerossa rahoitus- ja tarinankerronnan konsultti Jane Mote esitteli vaihtoehtoisia rahoitusmalleja suomalaisille dokumenttielokuville. Mote pohjusti puheenvuoronsa kuvailemalla suomalaisen dokumenttielokuvan erityislaatuista tilannetta siinä suhteessa, etteivät varakkaan maan edustajina suomalaiset elokuvantekijät ole oikeutettuja hakemaan tiettyihin keskeisiin kansainvälisiin dokumenttielokuvan rahoitushankkeisiin, samalla kun Suomessa rahoitusta dokumenttielokuviin löytyy verrokkimaihin verratessa vähän.
Keskeisimpinä Moten puheenvuorossa olivat tapausesimerkit menestyksekkäistä viimeaikaisista dokumenttielokuvatuotannoista niin lyhytelokuvien kuin kokopitkienkin dokumenttielokuvien saroilla. Lisäksi Mote jakoi puheenvuorossaan esimerkkejä tehokkaista ja luovista strategioista kansainvälisen rahoituksen hakemiseen sekä esitteli Suomessa tähän mennessä melko tuntemattomiksi jääneiden suomalaisillekin avoinna olevien kansainvälisten rahastojen ja rahoitusmalleja. Mote painotti yksityiskohtaista suunnitelmallisuutta dokumenttielokuvien tuotantojen varhaisissa vaiheissa, kuten selvää rajaamista siinä, mitä kansainvälistä vaikutusta elokuvantekijät itse katsovat valmistuvilla projekteillaan olevan ja mihin vaikutuksiin he pyrkivät. Näiden vaikutusten hahmottaminen auttaa heitä hiomaan ytimekkäitä strategioita elokuvien rahoitushakemuksissa ja -lähteiden löytämisessä.
Dokumenttielokuvien etiikka: turvallisuus, suostumus ja oikeudenmukainen representaatio 5.2.
Kolmantena ohjelmanumerona torstain Industry-tapahtumassa seurattiin paneelia dokumenttielokuvien etiikasta. Paneelia moderoi Pia Olsson, puhumassa olivat Jane Mote, elokuvaohjelmoija Murtada Elfadl sekä elokuvantekijät Jenni Kivistö ja Jussi Rastas. Paneelikeskustelun ytimessä olivat pohdinnat elokuvantekijöiden asemista ja suostumuksen varmistamisesta dokumenttihankkeen eri vaiheissa. Lisäksi paneelissa pohdittiin dokumenttielokuvissa esiintyvien henkilöiden turvallisuutta elokuvan tekovaiheessa ja mahdollisesti sitäkin merkittävämmin elokuvan valmistuttua.
Kuinka kuvata herkkiä ja vaikeitakin tositarinoita ilman, että asianomaiset esiintyjät tulevat hyväksikäytetyksi tai joudu elokuvan vaikutuksesta jopa hengenvaarallisten tapahtumakulkujen kohteiksi? Kuinka dokumenttielokuvantekijät voivat toimia turvallisen etäisyyden takaavina välikäsinä kuvaamiensa kohteidensa ja heitä mahdollisesti uhkaavien tekijöiden ja olosuhteiden välillä? Kuinka paljon eettisyyttä alkujaankaan otetaan huomioon dokumenttielokuvien teossa nykyään? Panelistien puheenvuorot konkretisoivat suuria eettisiä kysymyksiä dokumenttielokuva-alan eri kentillä ja hahmottelivat entistä eettisempää tulevaisuutta.
Nina Moberg & Moritz Müller
Yläbannerin kuva: Peter Seenan
