DocFokus: Kenen ääni saa kuulua mielenosoituksissa? Keskustelua kokoontumisvapaudesta The Dialogue Police -elokuvan innoittamana
Torstai-iltana 5.2. Kinopalatsissa keskusteltiin The Dialogue Police -elokuvan näytöksen jälkitunnelmissa sanan- ja kokoontumisvapauden toteutumisesta Suomessa. Amnesty Internationalin ja DocPointin yhteistyössä järjestämään keskustelutilaisuuteen osallistuivat poliisin ennalta ehkäisevää työtä aiemmin johtanut turvallisuuden ja vaikuttavuuden asiantuntija Jari Taponen, kansalaisaktivisti Ditmar Hasanaj sekä Amnesty Internationalin asiantuntija Anu Tuukkanen. Keskustelua moderoi Amnesty Internationalin tiedottaja Mikaela Remes.
Mielenosoituksissa poliisin tehtävänä on turvata demokratiaan kuuluvat oikeudet jännitteisissä ja helposti eskaloituvissa tilanteissa. Keskustelutilaisuudessa Jari Taponen kertoi kokemuksiaan poliisin ja mielenosoittajien välisen dialogin rakentamisesta Suomessa, ja Ditmar Hasanaj kommentoi yhdessä Anu Tuukkasen kanssa Amnesty Internationalin kyselytutkimuksessa esiin nousseita esteitä, jotka rajoittavat erityisesti marginalisoitujen ryhmien kansalaisaktivismia.
Tuukkasen mukaan yleinen aktivismin kriminalisointi vaarantaa perusoikeuksien toteutumista ja lisää poliisin painetta lopettaa mielenosoituksia yhä aikaisemmassa vaiheessa. Taponen tuo esiin, että poliisilla on vaarana nähdä itsensä yhteiskunnan ulkopuolisena toimijana ja sulkeutua sisäänpäin. Elokuva herättää keskustelijoissa myös pohdintaa siitä, mitä Ruotsin mallista voitaisiin oppia.
Taposella on positiivisia kokemuksia aiempina vuosina tehdystä yhteistyöstä poliisin ja mielenosoittajien välillä, joka muistutti paljon The Dialogue Police -elokuvassa nähtyjä toimintatapoja. Hän näkee, että siltojen rakentaminen eri yhteisöjen kanssa on keskeistä, jotta mielenosoitukset sujuisivat kaikkien osapuolten kannalta hyvin ja tilanteiden eskaloituminen voitaisiin välttää. Taponen korosti, että poliittinen ilmapiiri, jossa mielenosoittajat nähdään ensisijaisesti rikollisina, voi helposti vaikuttaa poliisin menettelyyn mielenosoitusten hallinnassa.
Tuukkanen ymmärtää, että neuvotteleva poliisi toimii haastavassa roolissa poliisin johdon ja mielenosoittajien välikätenä, jonka tehtävänä on turvata sanan- ja kokoontumisvapaus sekä samalla valvoa tilanteen hallintaa. Hän lisää, että poliisin kanssa on tehty pääsääntöisesti töitä hyvässä yhteistyössä. Poikkeuksena Tuukkanen mainitsee ilmastoaktivistien kohtelun, jossa poliisi vaikutti pyrkivän lopettamaan mielenosoituksen ja “suojelemaan yhteiskuntaa ilmastoaktivismilta” sen sijaan, että olisi turvannut mielenosoittajien kokoontumisvapautta.
Hasanaj kommentoi kyselytutkimuksen tuloksia, joissa selvitettiin esteitä mielenosoittamiselle. Hän nostaa esiin kaksi keskeistä tekijää: kielitaidon tuomat rajoitteet ja maassa oleskelun statukseen liittyvät seikat. Haasteet suomen kielessä eivät estä ainoastaan mielenosoituksiin osallistumista, vaan vaikeuttavat osallistumista kansalaisjärjestöjen toimintaan ylipäätään. Lisäksi epävarmuus mahdollisista negatiivisista seurauksista oleskelulupa prosessissa rajoittaa tiettyjen ryhmien halukkuutta olla mukana kansalaisaktivismissa. Mitä useampia esteitä yksilö kokee, sitä epätodennäköisempää osallistuminen on. Hasanaj korostaa, etteivät ihmiset todellisuudessa ole samalla lähtöviivalla, vaikka paperilla kaikki näyttääkin hyvältä: marginalisoitujen ryhmien mahdollisuudet kokoontua ja osallistua mielenosoituksiin ovat heikommat kuin valtaväestöllä.
Susanna Edwardsin ohjaama The Dialogue Police oli osa DocPointin Polttopiste-teemasarjaa.
Nina Moberg
Yläbannerin kuva: Juho Liukkonen
DocFokus-keskustelut ovat ajankohtaisin aiheisiin pureutuvia maksuttomia yleisökeskusteluja, jotka ovat olleet osa festivaalin ohjelmistoa useiden vuosien ajan. Vuoden 2026 DocPointissa järjestettiin kaksi DocFokus-keskustelua.
