Askelia ihmisyyteen valkokankaalla ja sen ulkopuolella

DocPoint tarjosi vuoden alkajaiseksi yli 100 elokuvan kattauksen mieleenpainuvia elämyksiä. Näytökset laajentavat uutispäivän tilannekuvaa, luovat hetken siteen kanssaeläjiin ja muistuttavat jaetusta ihmisyydestä. On aika antaa puheenvuoro festivaalielokuvien kokijoille.

Suuri näytösmäärä takasi moninaisen yleisön saavuttamisen: konkareista ensikertalaisiin, kuten paikkansa vakiinnuttaneelta festivaalilta saattaa odottaa. Heti tiistaina paikalle rientäneet Pirjo, 78, ja Elias, 80, ovat kumpainenkin ensimmäistä kertaa DocPointissa. Kaksikko ei aikaillut visiittinsä kanssa, vaan päätti katsastaa tarjonnan pikimmiten nähtyään lehtimainoksen edeltävänä päivänä.

Vaikka DocPoint on heille festivaalina uusi, on itse lajityyppi tuttu. Lapsuuden mustavalkofilmeistä alkaen elokuvien parissa viihtynyt pariskunta on vuosien varrella ehtinyt todistaa suomalaisen elokuvakentän muutosta. Vuosikymmenien saatossa ovat makeiset löytäneet tiensä teatterisaleihin ja maku muovautunut: Pirjon mukaan dokumenttielokuva päihittää mennen tullen muut elokuvamuodot. Eliakselle vuosien saatossa pehmenneet teatteripenkit ovat puolestaan kehittäneet pettämättömän laatumittarin. Jos näytöksen aikana tulee nukahtaneeksi, on elokuva korkeintaan keskinkertainen. Dokumenttien aikana Eliasta harvemmin väsyttää.

Toiset ovat havahtuneet festivaaliin uutiskirjeen kilahtaessa sähköpostiin. Olavi, 32, haalii kaverinsakin mukaan näytöksiin. Useampi ihminen saisi kuulemma löytää dokumenttien pariin. Näytöksissä viihtyy, ja mikä tärkeintä, oppii uutta. Opettavaiselta kuulostaa myös Olavin elokuvalistaus, josta löytyy muun muassa kolonialismin arkipäiväistymistä Kanadassa käsittelevä Yintah (2024) ja konflikteja keskustelun keinoin purkavaan poliisintyöhön perehtyvä The Dialogue Police (2025).

Maailmankuvan avartaminen ei ole yksin Olavin intressi, vaan kävijöistä moni haluaa tyydyttää tiedonjanoaan. DocPointissa aikanaan vapaaehtoisena työskennellyt Jeena, 47, hämmentyy säännöllisesti ohjelmistoa selatessaan: “Mites tällainen [aihe] on kiinnostanut jotakuta?” hän havaitsee usein pohtivansa. Kun joku on päätynyt syventymään kummastuttavan aiheen äärelle kokonaisen dokumentin edestä, lähtee omakin mielenkiinto orastamaan. 

Vastikään Predatorsin (2025) näytöksestä ulos pelmahtanut Annukka, 35, on vaikuttunut. Hän kuvailee kokemusta silmiä avaavaksi. Dokumentti on nostattanut pintaan empatiaa, mitä ei pedofiliakuvaukselta odottaisi. Ansiokas lähestymistapa on tuonut esille ihmiset sairauden takana. Juuri näkökulmanvaihdos saa elokuvafestivaaleja vuoden ympäri kiertävän Annukan palaamaan DocPointiin kerta toisensa jälkeen. Hänelle dokumenttielokuvafestivaalin taika piilee tilaisuudessa kurkistaa yhden päivän sisällä lukuisiin eri elämiin. Oikealla lähestymistavalla on mahdollista paljastaa, miten mielenkiintoista voi ihmiselämä olla.

Alan opiskelija, 22-vuotias Sahra, on lumoutunut festivaalin yhteisöllisyydestä. Siinä missä dokumentit vievät Annukan yhteisen ihmisyyden äärelle kohteidensa kautta, tuntee Sahra yhteenkuuluvuutta jaetussa elämyksessä. Elokuvasalissa odotus, liikutus, nauru ja lopulta aplodit koetaan vieretysten, yhdessä eläen. Arvoituksellisen kauniissa elokuvataiteessa on hänen mukaansa jotakin, mikä pitää ihmisiä yhdessä.

Ensi kertaa festivaalilla vierailevalle Tarjalle, 62, dokumentit paikkaavat uutisvirran jättämää aukkoa. Hän kaipaa aiheiden äärelle pysähtymistä, mihin journalismilla tuntuu nykyään olevan liian harvoin aikaa. Kiireisten uutismedioiden rinnalla kohteisiinsa pureutuva festivaaliohjelmisto näyttäytyy todellisena runsaudensarvena. Syvällinen käsittely kerää Tarjan kiitokset: dokumentaristit eivät aliarvioi yleisöään.

Dokumenteilla todella voi täyttää tarvettaan perusteellisille tilannekatsauksille – siinä määrin kattavan valikoiman ajankohtaisaiheita DocPoint tarjoaa. Synkkien aiheiden saadessa runsaasti tilaa julkisuudessa, kiittelevät monet haastateltavat myös kevyempien ajankuvien sisällyttämistä ohjelmistoon. Koska festivaalin elokuvatarjonnasta löytyy kommenttien mukaan jokaiselle jotakin, on juttu hyvä päättää Annukan kehotteeseen: “Ihmiset, katsokaa enemmän elokuvia”.

Camila Tuisku

Yläbannerin kuva: Roberto Puentes