Shards of Light
Näytökset
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on kestänyt pian neljä vuotta. Sinä aikana ihmisoikeusrikkomukset, julmuudet, kuolema ja tuho ovat täyttäneet Ukrainan kansalaisten arjen. Tämä tapahtuu vain kahden tuhannen kilometrin päässä Suomesta. Meidän on edelleen puhuttava Ukrainasta, vaikka media vähitellen kyllästyisi ja unohtaisi konfliktin, yleisö turtuisi sotauutisointiin, joka on muuttunut pikkuhiljaa arkipäiväisemmäksi.
Marcus Lenzin ja Mila Teshaievan ohjaama dokumenttielokuva esittelee viisi ukrainalaista, joiden elämä on mullistunut sodan seurauksena. Seuraamme heidän arkeaan, toiveitaan ja surujaan. Sotaa ei nähdä, se tapahtuu taustalla ja kaikuu elämän jokaisella osa-alueella: sotaa näyttelevien nuorten teatteriryhmän toiminnassa, rintamalla olevan sotilaan vaimon puhelimen ääressä vietetyssä huolestuneessa odotuksessa. Todellisuus muovautuu ympäristön paineessa ja asiat normalisoituvat, mutta kaiken taustalla kaikuu toive kostosta ja oikeuden toteutumisesta.
Elokuvan nerokkuus piilee sen valinnassa keskittyä sodan kokonaisuuden sijaan yksittäisten ihmisten elämiin. Katsoja voi samaistua sodan keskellä kasvavaan teiniin, maanpetturuudesta syytettyyn äitiin tai miinojen etsintään koulutettavaan lapseen syvällisemmin kuin rintamalinjoihin. Mahdottomassa tilanteessa elävät ihmiset eivät luovuta, sillä mukana on myös toivon hetkiä, valon sirpaleita.
Eräs dokumentin henkilöistä lähettelee Whatsapp-viestejä isänsä tappaneelle venäläiselle sotilaalle. He väittelevät siitä, kumman tunteet ovat oikeutettuja ja kumpi on oikeutettu kostoon. Sodan keskellä tarve kommunikaatioon ja yhteyteen säilyy. Haluamme nähdä vihollisen silmästä silmään, puhua tämän kanssa; ymmärtää, miten päädyimme tämän kaiken keskelle toivomaan toistemme kuolemaa. Toivomme, että löydämme keinon vapautua loputtomasta väkivallan kierteestä.
Shards of Light on itsenäinen jatko-osa DocPointissa aiemmin nähdylle ja loppuunmyydylle When Spring Came To Bucha (2022). Se seuraa samoja henkilöitä, mutta toimii kuitenkin itsenäisenä, vahvana teoksena, jonka maailmaan pääsee sisään, vaikka aiempi festivaalihitti olisi näkemättä.
Joonas Kallonen
