Light Memories
Näytökset
Palkitussa elokuvassa Misha Vallejo Prut lähtee selvittämään valokuvien avulla, kuka tuntemattomaksi jäänyt, nyt jo edesmennyt isoisä oikeastaan oli. Kukaan, edes isoäiti Luz, ei kuitenkaan tunnista kuvissa esiintyviä ihmisiä eikä perhe erityisemmin halua puhua lastensa elämästä pois jättäytyneestä miehestä. “Mennyt on mennyttä, eikä siihen ole paluuta”, Luz toteaa.
Kipeän henkilökohtainen elokuva näyttää, miten eriarvoisuuden ja syrjinnän vaikutukset sekä epäterveet perhedynamiikat periytyvät sukupolvelta toiselle. Yhden perheen tarina laajenee kertomukseksi siitä, miten hiljaisuus rikotaan. Onko umpeutuneiden haavojen avaaminen oikein?
Isoisänsä lailla Mishasta on tullut valokuvaaja, ja visuaalisesti vaikuttavassa elokuvassa heidän valokuvansa asettuvat vuoropuheluun keskenään. Mennyt aika heijastuu nykyhetkeen, tutut kasvot asettuvat tuntemattomien rinnalle. Misha paikkaa parhaansa mukaan perhealbumin aukkoja ja hänen ottamansa intiimit muotokuvat ovat kuin hiljainen rakkaudenosoitus isoisän huomiota vaille jääneelle perheelle.
Perheenjäsenten välinen lämpö kannattelee raskaiden teemojen läpi, ja elokuvan viesti on lopulta toiveikas. Mennyt on todellakin mennyttä. Tässä hetkessä voimme kuitenkin yrittää varmistaa, etteivät menneen virheet toistu.
Maija Karakoski
Tuottaja Mayfe Ortega Haboud on paikalla elokuvan näytöksessä 6.2.
